Kommunikoinnin tukeminen sosiaali- ja terveyspalveluissa

Yleinen

Piirroskuva opastaa viittomaan viittoman äiti.

Viittomat ovat ei-avusteisia kommunikointimenetelmiä. Kuva: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Elina Vanninen, muokkaus Sari Kivimäki.

Blogitekstin kirjoittaja: Tanja Gavrilov 

Osa väestöstämme tarvitsee kommunikointinsa tueksi erilaisia menetelmiä. Kehitysvammaliiton verkkosivulla kerrotaan, että näitä erilaisia kommunikoinnin apuvälineiden tarvitsijoita on maassamme noin 30 000. Tarve voi johtua siitä, että puhetta on vaikea ymmärtää tai puhetta voi olla vaikea tuottaa. Menetelmät auttavat myös kirjoitetun tekstin ymmärtämisessä sekä verkkosivujen sisältöjen jäsentämisessä. Englanninkielisessä kirjallisuudessa tästä kommunikointia tukevien menetelmien kentästä käytetään termiä augmentative and alternative communication. Termi lyhennetään muodossa AAC ja sitä käytetään paljon myös Suomessa. 

Nämä kommunikointia tukevat menetelmät voidaan jakaa avusteisiin ja ei-avusteisiin menetelmiin. Avusteisia kommunikointimenetelmiä ovat ne, joissa kommunikointia tuetaan erilaisilla välineillä tai sovelluksilla. Tällaisia ovat esimerkiksi kuvat ja esineet.  

Ei-avusteisia menetelmiä ovat sen sijaan omalla keholla tuotettavat menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi tukiviittomat ja viitottu puhe. Tukiviittomissa ja viitotussa puheessa käytetään viittomakielestä lainattuja viittomia esimerkiksi puhutun kielen tuottamisen tai sen ymmärtämisen tukemisessa. Ei-avusteinen menetelmä kulkee ikään kuin aina mukana ilman, että kommunikointiin tulee varata erillisiä välineitä. 

Kaksi henkilöä keskustelee piirroskuvassa. Toinen käyttää ilmaisussaan käsiä.

Kuva: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Kuvako.

AAC-menetelmät eivät määritä ihmistä

Moni AAC-menetelmistä hyötyvä henkilö käyttää erilaisia kommunikointikeinoja ristiin ja päällekkäin. Esimerkkinä tästä on kuvakommunikointia käyttävä henkilö, joka saunassa siirtyy käyttämään viittomia, etteivät kuvat kastu. Menetelmien käyttö luo kullekin henkilölle persoonallisen tavan kommunikoida. Multimodaalisuus eli useiden viestintäkanavien ja -tapojen käyttö on läsnä kaikessa viestinnässä. AAC pyrkii systemaattisesti löytämään parhaan mahdollisen yhdistelmän erilaisia viestinnän keinoja kullekin henkilölle kuhunkin tilanteeseen (Loncke 2022, 15). 

On tärkeää muistaa, että kaikkien kommunikointimenetelmien takana on aina ihminen. Asia hahmottuu hyvin seuraavan esimerkin avulla: Eräs puhelaitetta käyttävä mies oli sairaalassa vaimonsa kanssa. Heille syntyisi pian ensimmäinen lapsi. Synnytyslääkäri innostui miehen puhelaitteesta ja halusi keskustella vain sen käytöstä, eikä tullut huomioineeksi pian isäksi tulevan miehen jännitystä ja iloa. (Loncke 2022, 256–258.) Tämä esimerkki tuo esiin sen seikan, että kaikki ihmiset haluavat lopulta tulla nähdyiksi ennen kaikkea ihmisinä, ei vain tietyllä tavalla kommunikoivina ihmisinä. 

AAC-menetelmien käyttö herättää kuitenkin usein huomion kommunikointikumppanissa, sillä esimerkiksi puheen haasteet ovat usein kuultavissa (Loncke 2022, 257–258). Kommunikointia tukevien menetelmien periaatteita onkin tärkeä ymmärtää. Tieto lisää osaltaan sitä ymmärrystä, millaisista asioista on kysymys, kun kommunikoimme AAC-menetelmiä käyttävien henkilöiden kanssa. Kun menetelmistä on tietoa, sujuu kohtaamisetkin luonnollisemmin ja varmemmin. 

Kommunikoinnin parantaminen terveysalalla on elintärkeää

Kommunikoinnin haasteiden ymmärtäminen terveydenhuollon tilanteissa on erityisen tärkeää. Tilanteet voivat olla elintärkeitä, jopa elämän ja kuoleman kysymyksiä. AAC-menetelmien käyttäjillä on oikeus ymmärtää heidän hoitoaan koskevat seikat ja oikeus keskustella hoitohenkilökunnan kanssa, aivan kuten kaikilla muillakin. AAC-menetelmät tukevat terveyteen liittyvää viestintää monin tavoin, ja menetelmistä hyötyvät myös väliaikaista kommunikoinnin tukea tarvitsevat. Menetelmät voivat auttaa niin lääkehoitoon kuin yleiseen hoitoon liittyvien seikkojen ymmärtämisessä ja niistä käytävissä keskusteluissa. (Loncke 2022, 187–188.) 

Hemsley ja Balandin (2014) listaavat artikkelissaan kuusi ydinstrategiaa, joita kehittämällä sairaaloiden kommunikointia voidaan parantaa. Listauksessa on huomioitu kommunikointi niiden ryhmien kanssa, joilla on elinikäisiä tai pitkäkestoisia haasteita kommunikoinnissa. Näitä ryhmiä ovat CP-vammaiset, autistit, aivohalvauksen seurauksena afasiaan sairastuneet sekä ne ryhmät, joiden edustajilla on älyllisiä vammoja. Tässä strategialistauksessa ei ole huomioitu potilaita, joilla on vain näkö- tai kuulovamma tai jokin etenevä sairaus.  

Olen muokannut Hemsleyn ja Balandinin suositukset ja kehittämisehdotukset vapaamuotoisesti listan muotoon. Lista sopii mielestäni oikein hyvin minkä tahansa sosiaali- ja terveysalan yksikön huoneentauluksi. Taulu päivittyy Ydinasia-hankkeemme edetessä. Tulosta, ja leikkaa taulu talteen itsellesi! 

Piirroskuvassa on lomake, johon on listattu yhdeksän asiaa. Kutakin asiaa kuvaa suora viiva.

Kuva: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Sergio Palao / ARASAAC.

Näin parannat kommunikointia sosiaali- ja terveydenhuollossa:

  1. Kehitä niitä palveluja ja toimia työpaikallasi, jotka edistävät viestintää. 
  2. Anna kommunikoinnille riittävästi aikaa: Voisiko vastaanottoaikaa venyttää jo ennakkoon, jos tarve sille näyttää todennäköiseltä? 
  3. Varmista, että kaikilla on pääsy viestejä välittäviin laitteisiin, kuten hoitajakutsu-painikkeisiin ja ovikelloihin.  
  4. Varmista, että potilas pääsee tarkastelemaan omia tietojaan ja keskustelemaan niistä tarvittaessa ammattilaisten kanssa. 
  5. Tee tiivistä yhteistyötä potilaan lähipiirin, kuten avustajien ja läheisten kanssa. 
  6. Kehitä tavoitteellisesti yksikkösi henkilöstön kommunikointitaitoja. 

 

 

Kuinka meidän tulisi toimia, kun kohtaamme sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä puhevammaisia, kuulovammaisia, näkövammaisia, olemuskieltä käyttäviä tai vierasta kieltä puhuvia asiakkaita? Tässä aiheeseen liittyvä lukusuositus! Karjalainen, Anna-Liisa & Wallenius-Penttilä, Kristiina 2020 (toim.). Eri tavoin kommunikoivien kohtaaminen sosiaali- ja terveysalan työssä. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.  

 

Kirjoittaja: Tanja Gavrilov, lehtori ja Ydinasia-hankkeen projektipäällikkö, FM ja Tulkki (AMK), Humanistinen ammattikorkeakoulu. 

 

Lähteet: 

Hemsley, Bronwyn & Balandin, Susan 2014. A Metasynthesis of Patient-Provider Communication in Hospital for Patients with Severe Communication Disabilities: Informing New Translational Research. Augmentative and Alternative Communication, 30: 4, 329–343. DOI: 10.3109/07434618.2014.955614 

Loncke, Filip 2022. Augmentative and Alternative Communication. Models and Applications. Plural Publishing, Inc. 

Last modified: 28.6.2021