Mikä ihmeen kielellinen saavutettavuus?

Yleinen

Moni saattaa pohtia, mitä kielellisen saavutettavuuden käsitteellä tarkoitetaan, sillä se ei ole vielä vakiintunut puheissa ja kirjoituksissa esteettömyyden ja saavutettavuuden tapaan. Ydinasia-hanke (2021–2022) kehittää kielellisen saavutettavuuden osaamista sosiaali- ja terveysalalla, ja lisää osaltaan tämän tärkeän käsitteen tunnettuutta.

Kerrataan blogin alkuun lyhyesti lähikäsitteiden merkityksiä: esteettömyyden käsite pitää sisällään ajatuksen kaikkien tasavertaisesta fyysisestä pääsystä eri paikkoihin ja osallistumisen mahdollisuuksista erilaisiin tapahtumiin. Saavutettavuuden käsite sen sijaan viittaa usein verkkopalveluiden tai muiden digitaalisten palveluiden saavutettavuuteen. Saavutettavuuteen voidaan nähdä kuuluvan myös monia muita osa-alueita, kuten sosiaalinen saavutettavuus ja taloudellinen saavutettavuus. 

Kielellisellä saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että kohtaamiset, palvelut ja ympäristöt ovat sellaisia, että ihmiset tulevat mahdollisimman laajalti ymmärretyksija he ymmärtävät muita sekä toisiaan. Kielellisesti saavutettavassa ympäristössä ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on mahdollista riippumatta henkilön kielellisestä taustasta. 

Piirroshahmo katsoo opastetaulua ja näyttää peukkua. Pään päällä syttyy lamppu.

 

Kielellisen saavutettavuuden määrittelyä 

Se, mitä kielellinen saavutettavuus voi konkreettisesti tarkoittaa, kuvataan hyvin muun muassa Oikeusministeriön selvityksessä, jossa tarkastellaan terveyspalvelujen kielellistä saavutettavuutta. Selvitys toteaa, että terveyspalvelut ovat kielellisesti saavutettavia, kun potilas on tietoinen palveluista, saa palvelua, tulee ymmärretyksi ja ymmärtää hoitoa koskevat ohjeet. Kun nämä seikat toteutuvat, potilas pystyy paremmin ottamaan vastuun omasta hoidostaan. 

Digipalvelulain perusteluissa saavutettavuus nähdään yleisemmin kaiken toiminnan periaatteena. Saavutettavuuden yhdeksi osa-alueeksi tässä yhteydessä voidaan määritellä kielellinen saavutettavuus. Kaksi muuta osa-aluetta ovat tekninen saavutettavuus ja helppokäyttöisyys. Digipalvelulain perusteluissa mainitaan selkeän kielen huomioiminen. Yhdenmukaista ohjeistusta kielellisen saavutettavuuden toteutuksesta ei ole kuitenkaan vielä olemassa. (Kervinen 2021.)  

Kervinen (2021) määrittelee tutkielmassaan kielellisen saavutettavuuden hyväksi ja ymmärrettäväksi kieleksi. Tämä määritelmä onkin hyvä pohja kielellisen saavutettavuuden käsitteen määrittelylle. Selkeän kielen lisäksi kielellistä saavutettavuutta edistää selkokieli, joka on mukautettu yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi (Leskelä 2019, 93). Selkokielen käyttämisen nähdään olevan tärkein keino kielellisen saavutettavuuden edistämisessä (Hirvonen, Kinnunen & Tiittula 2020, 19–20). 

Kielelliseen saavutettavuuteen liittyvät myös sosiaalisuuden ja monikulttuurisuuden näkökulmat. Näihin, kuten moniin muihinkin kielellisen saavutettavuuden näkökulmiin, sisältyy myös lainsäädännöllinen oikeus saada palvelua tai lainsäädännöllinen velvollisuus järjestää palvelua ymmärrettävässä muodossa. 

Kielellinen saavutettavuus on myös multimodaalisuutta Kaksi henkilöä keskustelevat. Toinen näyttää kahta kuvaa, toinen tekee valinnan sanoen..

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi kielellistä saavutettavuutta on myös vuorovaikutuksen moninaisten keinojen käyttö eli multimodaalisuus erilaisissa kohtaamisissa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että huomioimme vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa selkeän kielellisen ilmaisun lisäksi myös muut kommunikointia tukevat menetelmät. Kun huomioimme ja hyödynnämme kehoa, ilmeitä, viittomia, kuvia, kirjoitusta, puhetta ja piirtämistäedistämme kielellisen saavutettavuuden toteutumista. (Tapio 2019.) 

Hirvosen ja Kinnusen 2020 (17–18) mukaan viestinnällinen saavutettavuus lisääntyy, kun otamme käyttöön useampia viestintäkanavia. Viestintäkanavien monimuolinen käyttö sekä käännös- ja tulkkauspalvelujen hyödyntäminen laajentavat palveluiden käyttäjäkuntaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että auditiivisen tiedon rinnalla on myös visuaalinen vastine, kuten tekstitys, kuvailu tai litteraatti. 

Kielellisestä saavutettavuutta käsitellään myös Humanistisen ammattikorkeakoulun tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutusohjelmissa. Koulutuksen sisältöjä ovat muun muassa multimodaalinen vuorovaikutusosaaminen, erilaisten kommunikointia tukevien menetelmien sekä kielien hallinta. Savonia-ammattikorkeakoulun tarjontaan kuuluu opintoja kielellisestä saavutettavuudesta: vuonna 2020 selkokielestä tuli osa Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opintoja. Selkokieltä opetetaan tuleville ammattilaisille muun muassa erilaisten simulaatioiden avulla. Ymmärrettävä ja selkeä kieli palvelee kaikkia potilaita, ei vain maahanmuuttajia. Savonian opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä selkokielen opiskeluun. He kokevat saaneensa hyviä valmiuksia työelämän kielellisesti haastaviin tilanteisiin. 

Kun edellä mainittuja taitoja opetetaan ja opitaankehittyy yhteiskuntamme kielellisesti saavutettavammaksi. Sen lisäksi, että taitoja opiskellaan erilaisissa koulutusohjelmissa, pyritään osaamista kehittämään laajemminkin. Ydinasia-hankkeessa näitä kielellisen saavutettavuuden sisältöjä käsitellään terveysalan henkilöstön kanssa, ja sisältöihin liittyviä taitoja harjoitellaan yhdessä heidän kanssaan. 

Kielelliseen saavutettavuuteen liittyvää vuorovaikutusosaamista ja kohtaamisen taitoa voidaan hyvin kuvata Kehitysvammaliiton Tikoteekin laatiman LOVIT-muistisäännön avulla. Se luo hyvän pohjan kielelliselle saavutettavuudelle kasvokkaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Läsnäolo, odottaminen, vastaaminen, ilmaisun mukauttaminen ja tarkistaminen ovat elementtejä, joista syntyy kaikille yhdenvertaisempi kohtaaminen. Kielellinen saavutettavuus ei ole siis vain verkkosivujen, median, viranomaisten ja palvelujen tavoitetila. Se on tavoitetila myös jokaiselle yksittäiselle kohtaamiselle.  

Hanke paikkaa kielellisen saavutettavuuden aukkoja – ja siitä hyödymme me kaikki Ammattilainen opastaa asiakasta pöydän ääressä. Kuvassa on myös info-symboli, eli iso i-kirjain.

Ydinasia-hankkeessa pyritään määrittelemään kielellistä saavutettavuutta sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena on, että kielellinen saavutettavuus ja sen merkitys ymmärretään paremmin niin henkilöstön kuin sidosryhmienkin keskuudessa.

Osaamisen kehittymisestä hyötyvät eniten ryhmät, joilla on kielellisiä haasteita tai jotka eivät kuuluu kielelliseen valtaväestöön. Leskelä ja Lindholm (2012, 7–11) sekä Juusola jakavat kielelliset haasteet kolmeen eri ryhmään. Kielellinen haaste voi olla pysyvä, kuten joillain puhevammaisilla tai kehitysvammaisilla. Haaste voi olla myös väliaikainen, kuten kieltä opiskelevilla maahanmuuttajilla tai niillä, joilla toimintakyky on tilapäisesti jostain syystä heikentynyt. Kielellinen haaste on saattanut syntyä myös elämän varrella, muun muassa muistisairauden tai afasian seurauksena.  

Suomen kielen lautakunnan laatima Toimintasuunnitelma vuosille 2019–2021 on teemaltaan yhteinen ymmärrettävä kieli. Toimintasuunnitelmassa nostetaan esille ymmärrettävän viestinnän ja selkeän kielen rooli palveluiden saavutettavuudessa ja yhteiskunnan toiminnassa. Toimintasuunnitelma haluaa korostaa myös kielellisesti heikommassa asemassa olevan väestöryhmän asemaa. Heidän oikeuksiinsa tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota.  

Kuvat:
Kuva 1: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Sergio Palao / ARASAAC
Kuva 2: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Kuvako
Kuva 3: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Kuvako

Muut lähteet:

Hirvonen, Maija & Kinnunen, Tuija (toim.) 2020. Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus.

Kervinen, Mari 2021. Kielellinen saavutettavuus verkkopalveluissa. Puheenvuoro. Ymmärrän 2021 – Rima korkeammalle! Celian verkkoseminaari 7.4.2021. Viitattu 7.4.2021. https://www.kunta.tv/ymmarran-2021-rima-korkeammalle-7-4-2021/ 

Leskelä, Leealaura 2019. Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto ry. Opike.

Leskelä, Leealaura & Lindholm, Camilla (toim.) 2012. Haavoittuva keskustelu. Keskusteluanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 6. Tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki: Kehitysvammaliitto. 

Kirjoittaja: Tanja Gavrilov, lehtori ja Ydinasia-hankkeen projektipäällikkö, FM ja Tulkki (AMK), Humanistinen ammattikorkeakoulu, 21.5.2021.

Last modified: 21.5.2021